”omituista” Aino sanoo hiljaa. Aino ei kuule kuinka yläkerrassa ovet avautuvat, sulkeutuvat ja joku alkaa laskeutumaan kellariin.
”Täällähän sinä”
Aino säpsähtää. Rouva korppi seisoo Ainon edessä.
”Minä….. minä…” Aino yrittää selittää mutta ei löydä sanoja. Rouva korppi ei sano mitään. Hänen katse siirtyy karttaan.
”löysit kartan” rouva korppi sanoo kuin ohimennen. Aino vilkaisee karttaan.
”Joo. Tai siis Veera tiesi missä tämä kartta on” Aino sanoo.
”Veera?” Rouva korppi kysyy.
”Oliko Veera täällä?” Rouva korppi kysyi nyt pientä vihamielisyyttä äänessä .
”Veera oli vain hetken, hän näytti mistä löytyy kartat” Aino yritti selittää. Rouva korppi katsoi häntä kylmä ilma kasvoillaan.
”Veeran ei pitäisi sotkeutua tähän enää” hän saa kylmästi.
Aino kohottaa kulmiaan.
”Sotkeutua mihin?” Aino kysyy. Rouva korppi ottaa tuolin kellarin nurkasta. Siirtää sen pöydän ääreen ja istuutuu. Yläkerrassa ovi avautuu jälleen, hiljaiset askeleet laskeutuvat kiviportaita alas ja hahmo jää varjoon kuuntelemaan. Rouva korppi huokaisee.
”silloin kun Veera aloitti täällä, kaikki oli tavallista. Paitsi tämä” rouva korppi aloittaa ja napauttaa kevyesti karttaan kohtaa jossa on suljettu käytävä. Aino odotti hiljaa.
”Veera oli hyvin kiinnostunut käytävästä” rouva korppi sanoi. Rouva korppi oli hetken hiljaa kuin miettien mitä sanoisi.
”Ajattelin aluksi, että Veera oli vain utelias. Mutta sitten hän vietti tunteja ja Päiviä etsien käytävää. Hän luuli sen olevan olemassa” rouva korppi sanoi hiljaa.
”Onko käytävä olemassa?” Aino kysyy ja katsoo karttaa. Hahmo varjossa vaihtaa asentoa. Eikä huomaa että irtonainen kivi alkaa vieriä alas. Kun kivi tippuu kellariin Rouva korppi ja Aino kääntyvät nopeasti katsomaan.
”onko siellä joku?” Aino kysyy, mutta hiljaisuus vastaa.
Kommentit
Lähetä kommentti