Kalliorannan akatemia sijaitsi syrjässä. Suurten kallioiden päällä. Joiden sienämät olivat pysty suoraa seinää ja alla virtasi mustan puhuva järvi. Kun akatemian pihaan saapui porteista oli oikealla venesatama ja ruokasali. Vasemmalla sijaitsi kappeli ja sen takana aivan kallioiden reunalla oli opiskelijoiden asuntola. Asuntola vieressä oli heti opettajien asuntola ja päärakennus. Päärakennuksen vieressä oli kirjasto ja takana oli vanha torni ja taidekamari. Ja sitten alkoi synkän näköinen kuusimetsä.
Oli alkanut hämärtää ja sataa hiljalleen vettä kun Aino astui linja-autosta akatemian pihalle. Asuntolan aulan ikkunoihin ilmestyi kasvoja kun he kuulivat auton äänet. Kaikki halusivat tietää miksi myöhään keskiviikko iltana pihaan ajaa linja-auto. Aino veti takkia tiukemmin ylleen. Asuntolassa kävi kova kuiske.
”kuka toi on?”
”Joku uusi oppilasko?”
”Tuleeko se kesken kevät lukukauden”?
Kuljetta nosti Ainolle matkalaukkun.
”Mene ilmoittautumaan päärakennukseen. Se on tuossa oikealla kun menet sisälle” kujettaja sanoi ja nousi takaisin linja-autoon ja ajoi pois. Aino jäi laukkuineen yksi pihalle.
Aino avasi raskaan tammi oven. Nainen istui pienessä huoneessa jossa oli lasi-ikkunat. Kun hän kuuli oven kolahtavan hän nosti katseen.
”Aino lehtinen?” Hän kysyi. Aino katsoi ihmeissään naista.
”Mistä tiesitte?” Aino kysyi
”Kyllä, täällä tiedetään tulevat ja lähtevät oppilaat” nainen vastasi ja merkitsi Ainon saapuneeksi.
”Minä olen rouva korppi ja olen asuntolan hoitaja. Voit asuntolan asioissa kääntyä minun puoleen” rouva korppi sanoi ja ojensi metallisen avaimen.
”Koska tuut kesken kevät lukukauden muutama sääntö. Vanhaan torniin ei saa mennä yksin” rouva korppi aloitti mutta jatkoi välittämättä Ainon ilmeestä.
”tyttöjen asuntola on alakerrassa ja poikien yläkerrassa. Tytöillä yläkertaan on ehdottamasti meno kielletty. Mikä ovi on lukittu sinne ei sitten ole tarvetta mennä. Hiljaisuus alkaa kello 20.00 ja valot sammuu kello 21.00 ja kello 21.00 jälkeen huoneesta poistutaan vaan luvalla.” Rouva korppi oli hetken hiljaa.
”no niin, nukut toistaiseksi yksin. Huoneesi on 105. Silja opastaa huoneeseesi. ” rouva korppi sanoi ja käänsi katseensa pois. Siljaksi kutsuttu tyttö astui esiin varjosta.
”tule ennenkuin rouva Korppi keksii lisää sääntöjä” Siljan sanoi ja lähti kävelemään kohti raskaita Tammi ovia.
Rouva korppi katsoi heitä tiukasti pyöreiden silmälasien takaa.
”Silja kyllä tietää mitä tapahtuu jos sääntöjä rikotaan” rouva korppi sanoi. Aino näki kuinka Siljan kasvoilta väri alkoi muuttua.
Sade ja tuuli oli yltynyt Aino ja Silja astuivat ulos. Aallot löivät voimalla kalliota vasten. Silja huomasi Ainon pelon.
”älä välitä järvestä” Silja sanoi ja käveli nopean askelin kohti asuntolaa.
”Asuntolassa on varmaan jo iltapala alkanut” Silja jutteli samalla kun yritti puskea sateen läpi. Kun he saapuivat asuntolaan iltapala oli melkein ohi.
”Hei. Olen Iida ja Oppilaskunnan puheenjohtaja.” Iida tervehti kun Silja ja Aino saapuivat asuntolaan.
Ainon huone sijaitsi suoraan portaiden vieressä. Messinginen kyltti oli hieman kulunut. Huoneessa oli yksi peti. Mutta siinä oli tavaroita. Samanlainen laukku ja reppu kuin ainolla. Pöydälle oli aseteltu koulun kartta ja sääntö lappuja sekä pöydällä oli kuva. Joka esitti ainoa.
”Omituista!” Iida sanoi. Ja jatkoi hiljaa.
”Huoneen piti olla varattu sinulle” Iida mutisi hiljaa.
Sade piiskasi ikkunaa nyt voimalla.
”Minä käyn selvittämässä asiaa” Iida sanoi ja katsoi portaikkoon. Aino muisti Rouva Korpin säännön. Tytöillä oli yläkertaan meno kielletty. Aino katsoi portaikkoa jonne Iida oli kadonnut. Aino astui pari porrasta ylöspäin ja säikähti vihaista huutoa.
”Ei sinne saa mennä”
Aino kääntyi katsomaan ja näki itsestään hieman vanhemman tytön. Tyttö jatkoi vihaiselta äänellä.
”Sinne on tytöillä kieletty meneminen”
Kommentit
Lähetä kommentti